Kukka

Veikko Huovisen Hamsterit on sopivaa terapialuettavaa syksyisin.

"...ja lehdet putoilevat ja tuuli ulvoo...Valoja syttyy ikkunaan. Tuolla järvellä sataa kylmää, kylmää vettä...Aivan! Eikä vain vettä, vaan räntää, harmaata lunta mustaan veteen. Sitä tupruttelee jostakin, idästä, lännestä, en tiedä mistä, mutta raju tuuli pieksee sitä joka tapauksessa eteenpäin kovalla voimalla. Voi onnettomia rannan puita, yksinäisiä veneitä, voi puhelinlankojen ulinaa ja ullakkojen huokauksia. Peltikatot rämisevät. Joku yksinäinen tielläkulkija peittää kasvonsa ja koettaa kiirehtiä suojaan."

"Pakkaset tulevat....Illalla on kuutamo ja tähtitaivas. Kuuletteko pauketta, puut halkeilevat. Ei tuulen henkäystäkään. Heräätte aamulla ja peräännytte kauhistuen ikkunasta. Taivas on kuin tulessa. Se polttaa, polttaa kylmänä tulena! Lämpömittarin sininen spriipatsas karkaa alaspäin nopeammin kuin lattianrakoon pakeneva hiirenhäntä. Kouristelette tuskaisesti käsiänne ja rukoilette: pysähdy jo, elä enää! Mutta ei, tunti tunnilta se painuu järkähtämättömästi. Kaikki jäätyy ja tätä jatkuu viikkokaupalla. Talvi on kerännyt kaikki voimansa, sen jäinen silmä tuijottaa vihamielisesti ja valkoinen käsi nousee armoniskuun. Liikkumaton, uhkaavan rauhaisa on maisema."

Näin Hamsteri luo kauhukuvia kaupunkilaisperheelle tulevasta talvesta.

Mutta sitten tulee valo: "Elämä ei ole toivotonta, kun ihmisellä on hyvät talvivarastot!"
Talvivarastoihin kuuluu ruoka-ainevarastot, oivalliset asusteet ja toiveikas talvimieli!

Ja sitten jo haaveillaan tulevasta ihanuudesta: "tuuli vonkuu, puunoksa lyö ikkunaan ja kinokset peittävät melkein koko talon. Mutta, sanon vakaumuksella, kellarisi ja aittasi ovat täynnä, halkopinot nousevat jylhästi takapihalla ja vahvan villapuseron pystykaulus sanalla sanoen nostaa leukasi pystyyn. Hoi, vihellät myrskyille, naurat uhmaavasti pakkaselle!"