Kukka

Tämä kellokukka voi kyllä herättää mm. muistoja tai intohimoja, mutta herättäjäksi siitä ei ole.

Eiliseen torkuttamisteemaiseen tekstiini tuli kommentti, joka avartaa ajattelua ja tuo uusia näkökulmia. "... torkuttamisen ihanuus on uudelleen nukahtaminen  (monta kertaa)...".

Tämä johtaa minut uusiin laskelmiin ja kysymyksiin. 

Aamulla yöunen jälkeen on siis ensin herätys, sitten suloinen nukahtaminen, herätys, nukahtaminen, herätys, nukahtaminen, herätys ja sängystä ylösnousu. Eli tässä tapauksessa neljä (4) herätystä ja kolme(3) nukahtamista. 
Kysymys kuuluu: Onko nukahtaminen niin suloista, että kolmesta nukahtamisesta tulee suurempi mielihyvä kuin neljästä herätyksestä mielipaha???

Ja; pystyykö ihminen nauttimaan nukahtamisesta, vaikka tietää voivansa nukkua vain muutaman minuutin???

Ja vielä; voisiko tuota lyhytnukahtelua harrastaa mieluummin vaikka iltapäivänokosten aikaan; aamuisin se voi aiheuttaa kiirettä, mikä ei ehkä ole kovin hyvä aloitus päivälle?!

Sitä paitsi; jos tuo uudelleen nukahtaminen on niin suloista, niin miksi tässä maassa ei ole spinning- ja joogatuntien tapaan nukahtamistunteja. Ihmiset tulisivat patjat kainalossa saliin. Ohjaajaneitokainen lausuisi lempeällä äänellään, että nyt voitte nukahtaa. Kolmen minuutin päästä pärähtäisi soimaan kauhea kello, ja lisäksi ohjaajaneito kaivelisi itsestään pahimman raakkuäänen ja mylvisi, että herätys, herätkää. Pienen hetken päästä ohjaaja ilmoittaisi taas mitä sulosointuisimmilla äänellään, että nukahtaminen olisi sallittua. Ja taas kolmen minuutin päästä rämähtäisi kello....jne, jne. Tunnin päätyttyä onnelliset nautiskelijat rullaisivat taas patjansa kainaloihinsa ja virkistäytyneinä palaisivat koteihinsa?!